Hääpäiväretki

Hääpäivää vietetään vasta ensi keskiviikkona (1.9.), mutta koska lastenhoitajat saatiin tälle päivälle, lähdettiin miehen kanssa kahdestaan Hämeenlinnaan. Kohdevalinta siksi, että jo pitkään on pitänyt käydä hakemassa sieltä heinäseipäitä pientä aidanpätkää varten.

Ihana paikka! Aiemmin ei siis olla siellä käyty, mutta joskus T.i.l.a:ssa taisi sieltä juttua olla. Paikan emännänkin navetassa vilaukselta näin. Aukihan Metsänkylä on vain sunnuntaisin 12-15, eli ei sinne ihan milloin vain mennäkään! Mutta väkeä oli paljon. Ja paljon oli alpakoitakin! Luulin että niitä olisi vain muutama, mutta niitähän oli vaikka minkä värisiä ja kokoisia pari pellollista. ;)

Sisällä navetassa oli IHANA tuoksu! Harmi ettei sitä voinut ostaa. Kaikki eivät näitä "romuja" osaisi arvostaa, mutta itse ahmin katseellani kaikkea mitä ympärilläni näin. Hintavaa olisi kaikki varaosat vanhaa taloa kunnostaessa tuolta ostaa, mutta hyvä bisnes omistajille!

Ja näin ne kuusi heinäseivästä matkustivat meille. Justiinsa mahtuivat autoon kun vähän aikaa niiden kanssa vekslailtiin. Katsotaan kauanko kestää että joku kyhää niistä aidan... ;) Yksi toinenkin juttu tarttui reissusta mukaan, mutta näytän sen vasta kun se löytää oikean paikkansa.

-----
Btw. Edellisen postauksen uraäiti/kotiäiti-mietinnät aiheuttavat nyt entistä enemmän harmaita hiuksia. Sattui nimittäin kohdalle aika täydellinen työpaikka-ilmoitus. Nyt mietin uskallanko sitä hakea, koska jos sen sattuisin saamaan, pitäisi pikimmiten löytää tytöille hoitopaikat (jotka ovat meidän alueellamme todella täynnä - kyselin jo yhdeltä pk:n johtajalta tällä viikolla)... :/

Makkari

Meillä on liputuspäivä joka päivä. Leikkimökillä ainakin. Kesän Ahvenanmaan reissu jälleen kerran laitto mut miettimään minkä ihmeen takia Manner-Suomessa ei pidetä lippuja esillä samalla tavalla kuin monessa muussa maassa? Onko tuo kangaspala edelleen NIIN pyhä ja arvokas, ettei sitä saa ottaa esille kuin spesiaalipäivinä? Eikös se olis isompi ja hienompi juttu jos sen annettais näkyä aina?!

Nuo kaksi isoa mäntyä kasvavat aivan meidän asunnon vieressä. Ylimääräistä sydämen tykytystä nuo kuluneiden viikkojen ukkosilmat ovat aiheuttaneet, kun saa pelätä tuleeko kohta havuja sisälle!

Meiän "master bedroomia" en oo tainnu Huitsin Nevadassa vielä koskaan ennen esitelläkään, muistaakseni. Pohdinnat helmalakanasta olivat käynnissä joku aika sitten ja tällaseen ratkasuun päädyin. Pellavainen ois ollu ihanampi, mutta myös kalliimpi. Ehkä sit joskus sellanen...

Ikean untuvatäkkiin päiväpeittona oon kyllä tykästyny ja talven pakkasilla se voi olla vielä kivempi ku nyt. Tapettia on tuolla päätyseinällä ja se on Sandbergin mallistosta. Jos NYT saisin remontoida kaiken uudestaan, olisi koko huone varmasti aika paljon valkoisempi, mutta näillä mennään nyt.

Viime päivät on kuluneet pohtiessa suuria juttuja. Palatako jo työelämään? Saanko töitä? Raaskinko laittaa tytöt, varsinkin pienemmän hoitoon? Mistä saadaan hyvä hoitopaikka?

Ei vaan jaksais tätä ikuista pennin venyttämistä ja tilin saldon kauhistelua joka viikko. Mutta sit taas...nuo pienet varpaat ja sormet ei oo kovin kauaa enää noin pienet. Ja tämä arjen lähes täysi aikatauluttomuus ja kiireettömyys ei enää näiden vuosien jälkeen palaa.

Lähipiirissä viime aikoina tapahtunut vakava sairastuminen ja siitä seuranneet leikkaukset ja hoidot ovat myös saaneet miettimään tämän elämän perimmäisiä kysymyksiä. Miksi stressaisin näillä pikku jutuilla, kun olis niin paljon tärkeämpää nauttia jokaisesta hetkestä terveenä?! Ja mulla on OIKEESTI kaikki asiat niin hyvin. Koti, mies, ihanat lapset. Materia on sivuseikka.

(Sanoo blogisti joka just esitteli makkariaan ja ihquja sisustusratkaisujaan...). Mutta kyllä te tajuatte pointin? ;)

Kuumeista arkea

Kuopus korkeassa kuumeessa. Silti jaksaa mennä viilettää. Aamulla olisi pitänyt saada "kypäjä" päähän ja päästä pyöräilemään. Äiti suostui käymään taloyhtiön sisäpihalla kiikkumassa. Ei syö eikä juo. Ihme tauti. Enterovirusta???

Isommalla aika tulee pitkäksi kun ei voida lähteä minnekään. Parhaat kaverit ovat jo hoidossa, tai vielä lomailemassa. Onneksi äiti osti eilen Ikeasta sorminukkeja ja Hello Kitty-vaihe jatkuu...niillä saa aikaiseksi todella mielenkiintoisia leikkejä! Ihmettelen ja sivusta seuraan miten mielikuvitusrikkaita stooreja noilla hahmoilla saa rakennettua - oikein Hello Kittyjen Kauniit ja rohkeat menossa välillä!

Niille ikävöidyille kavereille on kirjoitettu kirjeitäkin. Tyttö täyttää syyskuun lopussa 5v ja kirjoittelee näitä juttujaan ihan omatoimisesti. Välillä haluaa että tavaan apuna, mutta osaa myös itse hämmästyttävän hyvin kirjoittaa tekstiä josta selvääkin saa (pääosin). Onneksi päiväkerho alkaa keskiviikkona ja neiti pääsee sinne kehittämään taas sosiaalisia taitojaan, kun äidin kanssa kotona on niin tylsää.

Viirinauha löytyi lomareissulla Maarianhaminan 'Tyger o sånt' -liikkeestä. Näitä olisi niin helppo tehdä itsekin (jos olisi ompelukone!), mutta laiskuuttani tuskin saisin aikaiseksi kuitenkaan. ;) Jotain sentään kömpelöillä käsilläni olen saanut aikaan. Verhoilin nimittäin yhden vanhan jakkaran...mutta siitä kuvia ehkä myöhemmin.