25 maaliskuuta 2012

Kevään korvalla


Blogi ei enää tunnu kovin tärkeältä. Elämässä on tämän talven aikana tapahtunut muutoksia. Sain tammikuussa epilepsia-diagnoosin Loppiaisena saamieni kahden tajuttomuuskouristuskohtauksen takia. Lääkitys aloitettiin kaksi kuukautta diagnoosin saamisen jälkeen.


Esikoiselle äidin sairastaminen tuntuu olevan perheessä kaikkein raskainta. Valvomista, pelkoja ja itkua. Vanhemmilla tuntuu loppuvan välineet asian käsittelyssä. Toivon että neuvolan kautta saamme riittävän avun.

Tänä aamuna maa oli valkoinen, vaikka kevättä on jo ilmassa. Onneksi ollaan menossa kohti kesää. Se antaa aina toivoa paremmasta. Tunnelmat eivät ole niin synkät kuin tekstini perusteella voisi ajatella. Olen sinut sairauteni kanssa. Tietysti se laittaa punnitsemaan taas asioita ja elämää eri kantilta kuin ennen.