Kolmas

3.adventti jo! Miten aika voikin mennä nykyään niin nopeasti? Onko se tämä vanhuus joka näitä tunteita aiheuttaa?

Tänään kurvasin heti puolilta päivin Ideaparkiin ja päätin, etten sinne ennen joulua enää mene! (Lähes) kaikki joululahjat on nyt siis hommattu. Ostolistalla oli myös hautajaisvaatetusta, koska miehen papan pitkä elämä päättyi n.viikko sitten ja hautajaisiin ajellaan ensi lauantaiksi.

Ideaparkista nappasin myös valkoisia tulilatvoja ja hyasintteja. Jälkimmäisiä olen vuosikaudet vältellyt astmani takia, mutta päätin testata aiheuttavatko vielä hengenahdistusta. Ainakaan kaupan jo täysin kukkivat eivät tuoksuneen juuri miltään. Jalostetaanko ne nykyään niin, vai onko mun hajuaistikin surkastunut?

Pakkanen paukkuu ja lumi narskuu kengän alla. Jäälyhtyjä on jokunen jo tehtailtu ja yksi ämpärikin rikottu. Joulukalenterin keksijä saa multa sydänlämpöiset kiitokset: lasten aamuherätykset sujuvat NIIN paljon helpommin suklaapalasen avulla!

Uuteen viikkoon uusin voimin!

Happy Birthday Finland!

Tänään juhlitaan Suomea, mutta eilen oltiin vähän eri tunnelmissa Tallipihalla. Jouluinen meno; ihania tuoksuja, kavioiden kopsetta, upeita käsitöitä, karuselli lapsille....

Mukaan tarttui ylläolevasta kojusta ovikranssi. Kunpa vaan itse osais tehdä yhtä hienoja!

Tänään on jo ehditty pulkkailla, luistella ja ottaa varaslähtö jouluruoasta nautiskeluun - lounaaksi oli nimittäin kalkkunaa ja laatikoita. Piparkakkutalon osat on koristeltu ja edessä on vielä se vaikein: mökin kokoon saattaminen. Pitäkää peukkuja! Itse en osia alkanut väsäämään. TänäKIN vuonna mennään helpoimman kautta ja käytetään valmista ANNAS:n elementtitaloa. ;)

Tämän pitkän viikonlopun ansiosta on myös suoritettu tutista vieroittamisoperaatio pienemmälle neidille. Tuloksena se, että nyt äiti on tutin korvike. Aiemmin niin hienosti itsekseen nukahtanut typy on nyt äidin nukutettava - isikään ei kelpaa. Katsotaan kauanko äidin kroppa (ja pääkoppa!) tätä kestää.

Nautitaan lumisateesta, kynttilöiden lepatuksesta ja Linnan loistosta. Hyvää Itsenäisyyspäivää meille kaikille!

PS. Pukki toi jo etukäteislahjankin : ihkauuden järkkärin! Nyt vaan tarttee opiskella sen käyttöä. :)

Kuusen tuoksua

Nyt hiljaa hiljaa hiippailtiin me eilen iltahämärässä ja käytiin vähän "harventamassa" lähiojan kuusistoa. Täytyyhän sitä jonkun näitä kaupungin metsiäkin hoitaa! ;) Nyt on tupa viikonlopun siivoilujen ansiosta puhdas ja kolme pikkukuusta on sijoiteltuna eri huoneisiin. Yllä oleva laitettiin miehen mummolta "perittyyn" vanhaan pottaan, josta on jossain hötäkässä kahvakin irronnut.

Huomenna lapsilla on jännä päivä tiedossa, kun pappa tulee hoitamaan heitä koko päiväksi. Tytöt ovat 17:llä sopimuspäivällä hoidossa ja huominen on vapaapäivä (vaikka on tässä "vapaita" pidetty ihan liikaakin näiden sairastelujen takia!). Pidetään papalle peukkuja että vaipanvaihdot ymv. sujuvat. :)

Pirteää pakkasviikkoa teille kaikille!

Verhodilemma

Olohuone on koko sisustuksen ja verhojen osalta ollut ja on edelleen murheenkryyni. Huone on pitkänmallinen ja terassin valokate pimentää huonetta varsinkin talvella ikävästi. Ikkunanpielet ovat ajan kuluessa rumasti kellastuneet ja säleverhot ovat karseat.

Ajelin tänään Elon Halpa-Halliin. HHKangas on aiemminkin yllättänyt ompelupalveluillaan (teetin siellä kolmeen huoneeseen verhot kun muutimme nykyiseen kotiimme), joten päätin käyttää hyväksi todettua jälleen. Teetän feikkirullaverhon luonnonvalkoisesta läpikuultavasta pellavatyyppisestä kankaasta (kuva alla). Sen kaveriksi vain nyt pitäisi hommata sivuverhot, koska RUMAT patteriputket pitää saada piiloon, eikä tuon takapihan oven kaihtimetkaan mua erityisesti kauneudellaan sykähdytä.

Eli, apuja kaipaan päätöksentekoon - ostaisinko nuo lähes joka blogissa viime aikoina näkyneet CLV/House Doctorin verhot (ja kumman värisenä?!), vaiko nuo Notre Damen luonnonvalkoiset verhot? Niissäkin pähkäily olisi harmaan/beigen raidan välillä. CLV:n verhot olisivat pituudeltaan juuri passelit, mutta Notre Dameja pitäisi lyhentää (ja ompelukone vetelee viimeisiään)... :)


On mulla ongelmat. Mutta kiva jos joku uskaltaa sanoa mielipiteensä. Olohuoneessa on luonnonvalko-harmaa-pystyraitainen tapetti. Allekirjoittanut haaveilee uudesta sohvasta (kenties Ektorp...) ja uudesta jalkalampusta. Josko pukki ois kuulolla?

Päivityksiä tulee nykyään aika harvakseltaan. Sitä tämä uusi elämäntilanne teettää. Työ + lapset + kotihommat vie niin paljon aikaa ja energiaa etten tänne juuri ehdi. Mutta muiden blogeja kyllä vähintään joka toinen päivä kahlailen läpi.

Töissä on mukavaa ja vielä mukavempaa olisi jos lapset pysyisivät terveinä. Nyt on kuukauden sisään molemmat neidit olleet kolmeen kertaan kuumeessa ja tällä viikolla on läpikäyty märkärupi ja enterorokko. Josko ens viikko tois parempaa tullessaan.

Makkarit vaihtoon!

Jo jokunen viikko sitten tehtiin tyttöjen kanssa makkarinvaihto. Neidit saivat leikeilleen (ja tavaramäärälleen!) lisätilaa. Tässä siis vanhempien makuuhuone tätä nykyä. Valkoinen hyllykkö on vielä seinällä tyttöjen huoneen ajoilta, koska en vaan ole löytänyt sille vielä sopivaa paikkaa huoneiden vaihdon jälkeen. Onhan se tossakin ihan jees, mutta jotain sen kaveriksi pitäisi keksiä jos tuohon jää. Myös feikkikristallikruunu on tyttöjen, mutta kelpaa mullekin. Tuskin sen paikkaa enää vaihdellaan.

Tämä pienempi makkari on talvella tosi kylmä. Patteria on huoltoyhtiön toimesta käyty korjailemasta moneen otteeseen, mutta se on edelleen joko haalean kylmä tai tulikuuma. Valitsen mieluummin ensimmäisen vaihtoehdon ja nukun viileässä huoneessa lämpimien peittojen alla. Nuo patteriputket ärsyttävät kosmeettisella hirveydellään, mutta minkäs teet - insinöörit eivät kai omaa silmää kauneudelle ainakaan työssään. ;)

Vanha lipasto on lapsuudenkodistani ja toimittanut hoitopöydän virkaa minun ja sisarusteni ollessa pieniä. Tuskin on kuitenkaan vaipanvaihtopaikkana ollut, koska ergonomisesti aika kipeä ajatus selän kannalta! Luultavasti ollut vauvan vaatteiden yms. säilytyspaikka.

Matkalaukun taas olen kinunut pikkuveljeni asunnon kanahäkkivarastosta. Hänen asuntonsa edellinen asukas oli sen sinne jättänyt! Laukun avaimet ovat tallessa, eli ihan toimiva peli vielä.

Eilen otin projektikseni hoitaa kenkäkaaos eteisestä ja siinä onnistuinkin. Katsotaan kauanko tätä ihanaa järjestystä saan pidettyä yllä. Myös oma ja osa taloyhtiön piha-alueestakin tuli haravoitua ja saatanpa jatkaa urakkaa vielä tänäänkin. Nuorempana inhosin sydämestäni kyseistä hommaa, mutta näin "vanhalla iällä" se on ihan kivaa puuhaa...jos sen saa tehdä rauhassa ja ilman samanaikaista lastenvahdintaa.

Arki muuttuu

Arvatkaas miten?

Tänä aamuna käytiin koko perheen voimin tutustumassa tyttöjen tulevaan päiväkotiin. Ihan mukavan kuvan talosta ja henkilökunnasta sain. Tutustumaan mennään vielä useaan kertaan ennen varsinaisen hoitouran alkua (johon on enää alle kaksi viikkoa!!!). Kiva juttu on, että sattumalta naapurin perheen lapset ovat samassa päiväkodissa. Toinen jopa samalla osastolla jolle meidän nuorimmainen menee.

Mieli on sekava. Olen toisaalta tosi innoissani uudesta työstä ja odotan sen haasteita mielenkiinnolla. Silti harmittaa etteivät tytöt saa enää viettää aikataulutonta arkea kotona. Siitäkin syystä aloin vielä tänään selvittelemään mahdollisuutta tehdä aluksi lyhennettyä työviikkoa. Työnantaja ainakin näytti jo varovaista vihreää valoa ajatukselle, mutta pohditaan nyt vielä miehen kanssa mihin ratkaisuun päädytään. Palkassahan neljän päivän työviikko tulisi näkymään, mutta voiko näitä asioita mitata rahassa?

Ulkona puhaltaa kova tuuli, lähes myrskyää. Pienempi neiti valvotti yöllä, koska ilmeisesti uusi räkätauti pukkaa päälle. Vastahan tässä on viime viikon silmätulehduksesta selvitty. Aamulla odotettiin näkevämme ikkunasta ensilumi, mutta eipäs nähtykään. Lapset pettyivät, äiti ei.

Po.Ppia

Mamman oli pakko heti aamutuimaan kurvata Koskariin, koska Polarn o. Pyretillä oli niin hyvä ale. Isommalla tytöllä on jo toista vuotta ollut käytössä tuulifleece ja se alkaa käymään pieneksi. Ollut ihan loistava ostos! Pitää tuulta ja vettä, mutta on silti hengittävä. Kuivuu pesun jälkeen nopeasti. Edellinen takki oli punainen, uusi tumma roosa, kuten kuvassa. Normihinta 55€, nyt nämä isommat koot 38€. Ja kestää varmasti pikkusiskollekin! Ainoa mitä jäin miettimään...olisko pitänyt ostaa näitä seuraaviakin kokoja? ;)

Vanha myrskylyhty on päässyt roikkumaan varastomme oven viereen. Toimintakunnossa ei ihan taida enää olla, mutta niin kaunis ajan patinoimana. Saimme sen miehen mummolasta joka juuri myytiin.

Nukkekoti ja kenkiä

Tässä se nyt on. Esikoisen 5-vuotislahja. Muistan aina itse toivoneeni pienenä nukkekotia, koskaan sitä saamatta. Mielestäni tämä oli kaunein löytämäni, vaikkakaan ei niin iso ja monihuoneinen kuin joku toinen. Mutta eipä meidän neliöihin tämän isompaa mahtuisikaan. Sisälsi kalusteet ja perheen sain tingittyä kaupan päälle! Loistavat kaupat siis. Ja vielä kun ei itse tarvinnut maksaa mitään...mummo ja pappa ostivat tämän lahjanaan. ;)

Tänään käytiin tyttöjen kanssa pitkästä aikaa Ideaparkissa. En ole käynyt siellä kuukausiin, kun ei ole ollut mitään varsinaista syytä siihen. Nyt oli, kun piti löytää vanhemmalle neidille talvikengät. Meinasin jo sortua perinteisiin Vikingin goretexeihin, mutta poikettiin vielä Stadiumiin ja sieltä löysin kympin halvemmalla Timberlandin goret!

Okei, Timberland on poikien merkki...kai. Mutta eikös nuo nyt mee tytöllekin?! Aitoa nahkaa ja tosi jämäkän tuntuiset. Nuo ns. kaupunkikengät, feikki-UGGit piti ostaa myös, kun halvalla sai.

Viikonloppuun laskeudutaan imuroiden. Mistä tuota roskaa ja pölyä meille aina tulee?

Viis vee

Ohi on. Nimittäin esikoisen kaverisynttärit! Huh ja hei sanon minä. Oli siinä hulinaa ja vilinää, mutta selvittiin. Ohjelmassa oli tietysti lahjojen avaamista ja ihmettelyä, herkuttelua, ongintaa, pakettileikkiä, juoruakkaa ja isin huolella valmistama sorminukketeatteri-esitys. Lopuksi taisi osa porukasta pelata Afrikan tähteäkin hetken. Homma pysyi hanskassa ja riehuminen estettiin riittävällä ohjatulla toiminnalla. ;)

Odotetuin ja hartaasti toivottu lahjakin saatiin, nimittäin nukkekoti. Nyt on sitten herkkuja vieläkin kaapit pullollaan, koska lapsivieraisiin ei uponnutkaan niin paljon syöminkejä kuin olin kuvitellut! Kukakohan ne kaikki sitten syö....? :)

Nyt jalat ylös ja huilaillen loppu ilta. Flunssaakin taitaa pukata, mutta toivon viimeiseen asti että runsas D-vitamiinin tankkaus olisi suojanani.

Ahlman

Eilinen iltapäivä kului mukavasti lasten kanssa Ahlmanin ammattiopiston ympäristössä, jossa oli MUUTAMA (!!!) muukin ihminen meidän lisäksemme. Luulin, että siellä olisi jokunen kotiäiti lapsineen ja kourallinen eläkeläisiä, mutta ihmispaljous oli valtava!

Ohjelmassa oli siis poniratsastusta, vasikkatalutusta, hevosia, pieneläintalo avoinna yms. ja lisäksi sai ostaa monenlaista syötävää, juotavaa ja kädentaidoin valmistettua asiaa. Lapset tietysti nauttivat eniten eläinten näkemisestä. Ilmakin suosi meitä.

Oma astia unohtui kotiin, mutta aion ehdottomasti poiketa joku päivä hakemaan maitobaarista Ahlmanin ammujen maitoa! Uskomatonta, että näin lähellä Tampereen keskustaa tuntuu aivan kuin olisi kaukana maalla. Ihana paikka!

Tänään aloitin päiväni työhaastattelussa. Viimeistään puolentoista viikon kuluttua selviää onnistiko. 105 hakijaa, joista 10 valittiin haastatteluun, eli jo tämä oli voitto. Edelleen toki mietin haluanko viedä lapset hoitoon, mutta jos työpaikan saisin, olisi siitä nyt entistä vaikeampaa kieltäytyä, kun tietää kuinka moni sitä tavoitteli!

Aamulla herätessä päällimmäisenä oli tietysti mielessä työhaastattelu, kunnes mies kaappasi syliin ja onnitteli. Vanhenen tänään ja näköjään aika tavalla, koska en enää itse muista syntymäpäivääni! ;) Lahjan ostin itselleni jo maanantaina (ne haaveilemani El naturalistat...!) ja aamulla sain ruusuja. Kuulemma illalla menemme koko perheenä vielä jonnekin valitsemaani paikkaan syömään.

Hulinaviikonloppu tiedossa. Esikoisen kaverisynttärit ovat sunnuntaina ja niiden järjestelyyn ja suunnitteluun tässä on viime viikot aikaa kulutettukin. Ja neitiä jännittää NIIN kamalasti! ;)

Mukavaa syksyisen kirpsakkaa viikonloppua teille kaikille!

Toffeeta makeannälkään

Iltapäivällä iski makeannälkä. Jotain oli pakko keksiä. Munia ei ollut riittävästi leipomiseen. Joskus lapsuudessa viimeks testattu taito, toffeen teko vei voiton. Taisi vain kotiäiti keitellä seostaan turhan pitkään, koska toffeesta tuli niin kovaa että nyt saa pelätä hampaiden katkeavan sitä jyrsiessä! Kertokaas mitä tein väärin? Ohjeessa luki, että kerma-sokeri-voi-seosta olisi pitänyt keitellä yli 30min ja omani oli valmiin oloista jo vartissa!

Sade on pitänyt meidät tänään sisätiloissa. Eilen ahkeroimme koko perheenä leikkimökin talviteloille ja purimme kesäkalusteet mökin sisään suojaan. Näin viime yönä unta, että satoi ensilumi. Onneksi ei sentään ihan vielä!

Muumipeikon suklaamuffinssit

En nyt millään enää muista kenen leivontablogista tämän reseptin löysin...mutta tässä se tulee teillekin! Esikoisen synttärit lähestyvät, joten tein ohjeen kaksinkertaisena ja laitoin valtaosan pakkaseen odottamaan juhlia. Kuorrutuksen tein puolikkaana vain testin vuoksi. Aika äkkimakeita...eli hyviä siis! ;) Luulen, että jääkaapissa aikaa vietettyään maistuvat huomenna vielä paremmilta.

Kappalemäärä reseptissä tarkoittaa pieniin muffinivuokiin tehtyjä. Kuvissa jämätaikinasta tekemäni muutama amerikanmuffini. Ikean halpa muffinivuoka kyllä osoitti taas tarpeellisuutensa! Eivät leivokset leviä sitä käyttämällä!

Muumipeikon suklaamuffinssit (12-18 kpl)

3 munaa
2,5dl sokeria
1tl vaniljasokeria
50g voita
100g tummaa suklaata
1dl kermaviiliä
2rkl kylmää kahvia
3,5dl vehnäjauhoja
2tl leivinjauhetta
4rkl kaakaojauhetta
ripaus suolaa

Vatkaa munat ja sokeri. Sulata voi ja sekoita se kermaviilin ja kahvin kanssa munaseokseen. Sekoita kuivat aineet keskenään ja kääntele ne varovasti seokseen. Lisää lopuksi sulatettu suklaa. Täytä 2/3 vuoasta ja paista 175´C:ssa 20-25min.

Kuorrutus

120g pehmeää voita
10dl tomusokeria
2tl vaniljasokeria
1dl kaakaojauhetta
100g maustamatonta tuorejuustoa
2rkl kuumaa kahvia

Sekoita kaikki muut aineet kahvia lukuun ottamatta tasaiseksi massaksi. Lisää lopuksi kahvi. Levitä/pursota jäähtyneiden muffinssien päälle. Lisää nonparellit/muut koristeet. Nauti.

Heti mulle kiitos.

Jommat kummat haluaa hän. El naturalistan kengät on niin herkkuja! Ja niin kalliita. :( Yhdet oon raaskinu elämäni aikana ostaa, mutta ne on kävelykenkämalliset. Nyt tekis mieli tällasia varrellisia. Kivat myös talvella, koska pohjat on sen verran rouheat ettei jäiselläkään kelillä liukastu kovin helposti.

Vielä kun osaisi päättää minkä värisenä nuo ostaisi! Ja kummat noista! Ja vielä kun joku ystävällisesti sponsoroisi mulle ne... :)

Hääpäiväretki

Hääpäivää vietetään vasta ensi keskiviikkona (1.9.), mutta koska lastenhoitajat saatiin tälle päivälle, lähdettiin miehen kanssa kahdestaan Hämeenlinnaan. Kohdevalinta siksi, että jo pitkään on pitänyt käydä hakemassa sieltä heinäseipäitä pientä aidanpätkää varten.

Ihana paikka! Aiemmin ei siis olla siellä käyty, mutta joskus T.i.l.a:ssa taisi sieltä juttua olla. Paikan emännänkin navetassa vilaukselta näin. Aukihan Metsänkylä on vain sunnuntaisin 12-15, eli ei sinne ihan milloin vain mennäkään! Mutta väkeä oli paljon. Ja paljon oli alpakoitakin! Luulin että niitä olisi vain muutama, mutta niitähän oli vaikka minkä värisiä ja kokoisia pari pellollista. ;)

Sisällä navetassa oli IHANA tuoksu! Harmi ettei sitä voinut ostaa. Kaikki eivät näitä "romuja" osaisi arvostaa, mutta itse ahmin katseellani kaikkea mitä ympärilläni näin. Hintavaa olisi kaikki varaosat vanhaa taloa kunnostaessa tuolta ostaa, mutta hyvä bisnes omistajille!

Ja näin ne kuusi heinäseivästä matkustivat meille. Justiinsa mahtuivat autoon kun vähän aikaa niiden kanssa vekslailtiin. Katsotaan kauanko kestää että joku kyhää niistä aidan... ;) Yksi toinenkin juttu tarttui reissusta mukaan, mutta näytän sen vasta kun se löytää oikean paikkansa.

-----
Btw. Edellisen postauksen uraäiti/kotiäiti-mietinnät aiheuttavat nyt entistä enemmän harmaita hiuksia. Sattui nimittäin kohdalle aika täydellinen työpaikka-ilmoitus. Nyt mietin uskallanko sitä hakea, koska jos sen sattuisin saamaan, pitäisi pikimmiten löytää tytöille hoitopaikat (jotka ovat meidän alueellamme todella täynnä - kyselin jo yhdeltä pk:n johtajalta tällä viikolla)... :/

Makkari

Meillä on liputuspäivä joka päivä. Leikkimökillä ainakin. Kesän Ahvenanmaan reissu jälleen kerran laitto mut miettimään minkä ihmeen takia Manner-Suomessa ei pidetä lippuja esillä samalla tavalla kuin monessa muussa maassa? Onko tuo kangaspala edelleen NIIN pyhä ja arvokas, ettei sitä saa ottaa esille kuin spesiaalipäivinä? Eikös se olis isompi ja hienompi juttu jos sen annettais näkyä aina?!

Nuo kaksi isoa mäntyä kasvavat aivan meidän asunnon vieressä. Ylimääräistä sydämen tykytystä nuo kuluneiden viikkojen ukkosilmat ovat aiheuttaneet, kun saa pelätä tuleeko kohta havuja sisälle!

Meiän "master bedroomia" en oo tainnu Huitsin Nevadassa vielä koskaan ennen esitelläkään, muistaakseni. Pohdinnat helmalakanasta olivat käynnissä joku aika sitten ja tällaseen ratkasuun päädyin. Pellavainen ois ollu ihanampi, mutta myös kalliimpi. Ehkä sit joskus sellanen...

Ikean untuvatäkkiin päiväpeittona oon kyllä tykästyny ja talven pakkasilla se voi olla vielä kivempi ku nyt. Tapettia on tuolla päätyseinällä ja se on Sandbergin mallistosta. Jos NYT saisin remontoida kaiken uudestaan, olisi koko huone varmasti aika paljon valkoisempi, mutta näillä mennään nyt.

Viime päivät on kuluneet pohtiessa suuria juttuja. Palatako jo työelämään? Saanko töitä? Raaskinko laittaa tytöt, varsinkin pienemmän hoitoon? Mistä saadaan hyvä hoitopaikka?

Ei vaan jaksais tätä ikuista pennin venyttämistä ja tilin saldon kauhistelua joka viikko. Mutta sit taas...nuo pienet varpaat ja sormet ei oo kovin kauaa enää noin pienet. Ja tämä arjen lähes täysi aikatauluttomuus ja kiireettömyys ei enää näiden vuosien jälkeen palaa.

Lähipiirissä viime aikoina tapahtunut vakava sairastuminen ja siitä seuranneet leikkaukset ja hoidot ovat myös saaneet miettimään tämän elämän perimmäisiä kysymyksiä. Miksi stressaisin näillä pikku jutuilla, kun olis niin paljon tärkeämpää nauttia jokaisesta hetkestä terveenä?! Ja mulla on OIKEESTI kaikki asiat niin hyvin. Koti, mies, ihanat lapset. Materia on sivuseikka.

(Sanoo blogisti joka just esitteli makkariaan ja ihquja sisustusratkaisujaan...). Mutta kyllä te tajuatte pointin? ;)

Kuumeista arkea

Kuopus korkeassa kuumeessa. Silti jaksaa mennä viilettää. Aamulla olisi pitänyt saada "kypäjä" päähän ja päästä pyöräilemään. Äiti suostui käymään taloyhtiön sisäpihalla kiikkumassa. Ei syö eikä juo. Ihme tauti. Enterovirusta???

Isommalla aika tulee pitkäksi kun ei voida lähteä minnekään. Parhaat kaverit ovat jo hoidossa, tai vielä lomailemassa. Onneksi äiti osti eilen Ikeasta sorminukkeja ja Hello Kitty-vaihe jatkuu...niillä saa aikaiseksi todella mielenkiintoisia leikkejä! Ihmettelen ja sivusta seuraan miten mielikuvitusrikkaita stooreja noilla hahmoilla saa rakennettua - oikein Hello Kittyjen Kauniit ja rohkeat menossa välillä!

Niille ikävöidyille kavereille on kirjoitettu kirjeitäkin. Tyttö täyttää syyskuun lopussa 5v ja kirjoittelee näitä juttujaan ihan omatoimisesti. Välillä haluaa että tavaan apuna, mutta osaa myös itse hämmästyttävän hyvin kirjoittaa tekstiä josta selvääkin saa (pääosin). Onneksi päiväkerho alkaa keskiviikkona ja neiti pääsee sinne kehittämään taas sosiaalisia taitojaan, kun äidin kanssa kotona on niin tylsää.

Viirinauha löytyi lomareissulla Maarianhaminan 'Tyger o sånt' -liikkeestä. Näitä olisi niin helppo tehdä itsekin (jos olisi ompelukone!), mutta laiskuuttani tuskin saisin aikaiseksi kuitenkaan. ;) Jotain sentään kömpelöillä käsilläni olen saanut aikaan. Verhoilin nimittäin yhden vanhan jakkaran...mutta siitä kuvia ehkä myöhemmin.