Blogi ei enää tunnu kovin tärkeältä. Elämässä on tämän talven aikana tapahtunut muutoksia. Sain tammikuussa epilepsia-diagnoosin Loppiaisena saamieni kahden tajuttomuuskouristuskohtauksen takia. Lääkitys aloitettiin kaksi kuukautta diagnoosin saamisen jälkeen.
Esikoiselle äidin sairastaminen tuntuu olevan perheessä kaikkein raskainta. Valvomista, pelkoja ja itkua. Vanhemmilla tuntuu loppuvan välineet asian käsittelyssä. Toivon että neuvolan kautta saamme riittävän avun.
Tänä aamuna maa oli valkoinen, vaikka kevättä on jo ilmassa. Onneksi ollaan menossa kohti kesää. Se antaa aina toivoa paremmasta. Tunnelmat eivät ole niin synkät kuin tekstini perusteella voisi ajatella. Olen sinut sairauteni kanssa. Tietysti se laittaa punnitsemaan taas asioita ja elämää eri kantilta kuin ennen.
Mukavaa kuulla sinusta !!!!
VastaaPoistaBlogi elämä ei tunnu minustakaan enää niin tärkeältä...sen kummenpaa syytä ei tosin ole , vaan muut arjen jutut on vieneet ajan. Näin sunnuntaisin tosin tulee toisten blogeissa vierailtua.
Toivon sinulle ja perheellesi valoisaa kevättä ! Isojen uutisten tuoma "järkytys" toivottavasti lievenee ja turvallisuuden tunne palaa ajan kanssa.
Hali terveisin Marianne
Samoin! Ollaan taidettu molemmat löytää arkeen jotain tärkeämpää sisältöä. Vaikka aina yhtä kivaa on kuitenkin muiden blogeissa vierailla ihastelemassa milloin mitäkin.
VastaaPoistaNykyään kyllä enemmän kiinnostavat blogit joissa on jotain elämänmakuista. Ei vain kiillotettuja ja pölyttömiä, stailattuja koteja vaan jotain arkisempaa.
Lämmintä kevään jatkoa sinullekin! :)
Kiva tosiaan kuulla sinusta!
VastaaPoistaHarmi, että koette Mariannen kanssa blogin pitämisen turhana. Minusta ainakin on ollut ilo seurata blogejanne ja olen kovasti odottanut, että päivityksiä tulee. Vaikka elämässä on toki muutakin kuin tämä blogimaailma. Minunkin elämä pyörii lähes kokonaan pikku pojun kanssa. On kuitenkin kiva jakaa ohjeita toisille ja samalla oma blogi toimii reseptikirjana.
Voimia sinulle ja perheellesi! Lämpöinen aurinko varmasti antaa lisää voimia jaksaa arjessa. Ainakin itse koen, että aurinko ja valo auttavat kummasti jaksamaan. Hieman myös auttaa se, että poju syö enää yhden kerran yössä.
Ehdittäisköhän me jossakin vaiheessa nähdä? Olis kiva jutella kasvotusten taas pitkästä aikaa ja näkisit pojun.
Ihanaa ja aurinkoista viikkoa sinulle!
Olis mukava nähdä kyllä! Mulla on vaan nyt vuoden ajokielto, eli sit tarttis tehdä treffit johonkin minne pääsen bussilla/tulisitte meille. Ollaan yhteyksissä!
VastaaPoista