Helppo porkkanakakku

Kellojen siirto näin syksyllä tekee sunnuntaista aina todella pitkän päivän! Siksipä tuntuukin, että tänään on ehditty tekemään yhtä ja toista hommaa. Mies innostui jopa laittamaan kylppäriin yli vuoden puuttuneita ovilistoja ja minä löysin hyvän ja nopean porkkanakakun ohjeen Sitruunamarengin blogista. Kokeilkaas! Kakkua ei olla vielä maistettu, mutta voiko porkkanakakku koskaan olla pahaa?!

Oman kakkuni päälle laitoin pähkinärouheen sijasta mantelirouhetta ja kakku mahtui hienosti Pentikin pyöreään piirakkavuokaan.

Jos vielä huomiselle jaksaisin tehdä ruoan valmiiksi. Sitten olisi päivä pulkassa!

Valoa pimeään

Bloginpito on vähän jäänyt arjen jalkoihin. Olisiko se tämä synkkä syksy, joka vie kaiken ylimääräisen energian ja mielenkiinnon yhtään mihinkään ylimääräiseen. Riittää että selviää päivittäisestä perheen pyörittämisestä. Iltaisin on aivan puhki. Elämässä on nyt myös ylimääräisiä huolenaiheita ja kysymysmerkkejä, joihin toivottavasti pian saan vastauksia.

Enkelit valaisivat eilisiltana tyttäremme huoneen. Suojelusenkeleitä rukoilen hänen ja koko perheemme tulevaisuuteen. Onneksi emme ole koskaan yksin.

Tiikerikakku

Onnistuinpas kerrankin! Yleensä tiikerikakkuni ovat olleet ällörasvaisia. Rasvaa tässäkin reseptissä on paljon, mutta koostumus ei kuitenkaan jätä kitalakea rasvaisen kerroksen peittoon herkuttelun jäljiltä. Olen pitänyt monta vuotta taukoa tiikerikakun leipomisessa, mutta aikoja sitten UnelmaUllan sivuilta talteen kirjoitettu ohje olikin se mitä kaipasin!

Tässä teillekin se jakoon, mikäli haluatte testailla:

200g voita
3dl sokeria
2tl vaniljasokeria
3 munaa
4dl vehnäjauhoja
2tl leivinjauhetta
1dl kermaa
2rkl kaakaojauhetta

- Vaahdota huoneenlämpöinen voi ja sokerit.
- Vatkaa sekaan huoneenlämpöiset munat yksitellen.
- Sekoita joukkoon kerma ja kuivat aineet vuorotellen.
- Ota 1/3 taikinasta eri astiaan ja sekoita siihen kaakaojauhe.
- Nostele voideltuun ja korppujauhotettuun kakkuvuokaan ensin puolet jäljellä olevasta vaaleasta taikinasta, sitten suklainen taikina ja päälle vielä loput vaaleasta taikinasta.

Paistoaika n.1h 175-asteessa.

Kaappi eteiseen

Dilemma. Jonkin aikaa sitten kerroinkin, että olen haeskellut eteiseemme kaappia, johon saisi kaiken pipo- ja hanskapaljouden ymv. sullottua järkevästi. Löysinkin ihanan vaihtoehdon paikalliselta Fidalta, mutta mietin liian pitkään ja se oli myyty. Kaappi olisi pitänyt maalata mustasta valkoiseksi ja siksi projekti hirvitti. Isoin haave olisi saada vanha kaappi, jossa eivät elämisen merkit haittaisi - päinvastoin. Kunhan kaappi olisi valkoinen, tai maalattavissa sellaiseksi.=)

Yllä Ikean tarjontaa. Mietin sitäkin, onko järkevää ostaa tähän tarkoitukseen kaappi, jonne joka tapauksessa taas joudun ostamaan koreja joihin vaatekappaleet sijoitan...vai ostaako suoraa lipasto, jonka laatikoihin mahtuu paljon (ja joissa mikään ei kauaa pysy järjestyksessä)?

Jos ylläolevia arvostelen pelkän ulkonäön perusteella, voittaa alempi aika ylivoimaisesti. Laadusta ei taas ole mitään takuita...kokopuuta kun tuskin ovat. Siksikin oikeasti vanha kaappi olisi kulutusta kestävin vaihtoehto.

Mielipiteitä?

Tunnustus

Sain tunnustuksen Mariannelta. Kiitos Ystävä! =)

Tunnustukseen kuului kertoa itsestään 7 asiaa joita muut eivät tiedä.



1. Inhoan liikuntaa ja hikoilemista. Isoin kiitos siitä kuulunee kaikille niille "kannustaville" opettajille, jotka ovat kaiken liikkumisen ilon sisälläni tappaneet. Nuorempana olin varsinainen laiheliini, mutta näin aikuisiällä ja lapset saatuani olisi kyllä tarpeen omata edes hitunen mielenkiintoa liikkumiseen...höm...=)

2. En ole koskaan käyttänyt alkoholia tai polttanut tupakkaa. Enkä ole ajatellut aloittaakaan enää tällä iällä.

3. Olen käsihygieniahysteerikko. Ja sikainfluenssapelottelu ei oo ainakaan helpottanu tätä "ongelmaa".

4. Juttelin Teemu Selänteen kanssa kultaisella 90-luvulla Nashvillen kaduilla.

5. Olen imettänyt molempia tyttöjäni ensimmäiset 3-4 kuukautta rintakumin kanssa. Sinnikäs harjoittelu palkittiin molemmilla kerroilla ja ärsyttävistä lärpäkkeistä päästiin eroon!

6. Oon Pohojalaanen ja ylypiä siitä!

7. Olen ärsyttävä apukuski. Mieheni VARMASTI allekirjoittaa tämän...
Tulee meinaan vähän liian usein huudeltua vierestä "Varo!" tai "Jarruta!". Onneks oon ITE niin hyvä kuski. =) Muiden ajaessa sykkeet nousee, kädet hikoaa ja rystyset valkosina puristan oven kahvaa......sori vaan. =)


Tänään surffaillessani blogistaniassa, huomasin aika monen blogissa jo samaisen tunnustuksen löytyvän, joten olen tylsä enkä tällä erää välitä tätä kunniaa eteenpäin.

Keltainen vaara

Vaaralliset "Keltaiset Päivät" on taas koluttu eilen ja tänään. Tähän saa osaltani koluaminen jäädäkin, sillä loppuviikko on pyhitetty sukuloimiselle. Enkä kyllä olisi raaskinut enempää tuhlaillakaan. Lapselle tarttui mukaan muutama joululahja. Itselle kuvan Hackmanin pata, viherkasvi (jonka nimeä en kyllä muista!) ja tietysti jotain herkkujakin...=)

Tänään käytiin tyttöjen kanssa ostamassa myös pihaa kaunistamaan kukkia. Niistä kuvia ehkä myöhemmin. Loppupäivä kuluukin sitten siivoillen ja pakkaillen. Aurinkoisia päiviä kaikille!

Tampereen synttärit

Tänä viikonloppuna juhlistettiin kotikaupunkimme synttäreitä. Tampere on nyt 230-vuotias. Tampere-päivänä on perinteisesti päässyt moneen yleensä pääsymaksulliseen paikkaan ilmaiseksi, niin nytkin. Käväisimme Muumilaaksossa ja Pyynikin Näkötornilla. Mies lähti tytön kanssa vielä paloasemalle pyörähtämään.

Muumilaaksosta nappasin nämä kuvat. Myöhemmin huomasin joka puolella kamerat kieltäviä kylttejä, joten nämä jäivät ainoiksi otoksiksi ja toivottavasti kukaan ei haasta raastupaan näidenkään julkaisemisesta.=)

Näkötornin kahvilasta haettiin ah aina niin herkullisia munkkeja! Maisemia ei sateesta johtuen nyt menty ihailemaan torniin asti. Mukava olisi ollut poiketa vielä Tallipihalla mm. Villa Harmonien Sadun putiikilla, mutta sää ei ollut oikein suosiollinen.

Uuteen viikkoon lompsis! Toivotaan kuivempia kelejä...

Äiti

Ensimmäinen sanani:
"Äiti".
3.10.2009.

Rakeita ja leivontaa

Nuoremmalla neidillä alkoi viime yönä kamala nuha. Päivä on ollut aika itkuinen ja pitkät vanat valuvat nenän alla vähän väliä. Äiti sitten päätti alkaa leipomaan porkkanasämpylöitä huonoimmalla mahdollisella hetkellä ja sai nauttia korvia hivelevästä konsertista ja lahkeessa roikkuvasta 8-kuisesta sämpylöitä pyöritellessään. Kaikesta huolimatta onnistuivat ja olivat tosi herkullisia! Ohjeen löydät täältä. Kiitos Sarille jälleen kerran toimivasta reseptistä!!

Kun sämpylät oli saatu uunista ja muutama lämpimäinen herkuteltu parempiin suihin, päätettiin lähteä ulos auringonpaisteeseen. No, paiste hävisi oven avaukseen ja saimme niskaamme syksyn ensimmäisen kunnon raekuuron. Kuvassa kuuron ensiantimet, myöhemmin niistä olisi saanut kasan. Onneksi olivat noin pieniä, muuten olisi voinut taas rikkoutua terassin valokatteet, niinkuin tässä yhtenä keväänä. Ja pääasia, että lapsi nautti kokemuksesta!

3+1-päivillä käväisin aamupäivällä ja mukaan tarttui lähinnä vaatetta lapsille. Oli siellä taas mammaa rattaineen, mutta vielä enemmän niitä (meitä siis) taitaa olla liikkeellä viikon päästä kun Päivät Hullujen alkavat. MiinusViirukset jätän suosiolla väliin tällä kertaa. Tulotkin kun tuossa romahtivat siirtyessäni muhkean hoitorahan tienaajaksi.