Vuonna 2001, tällä samalla päivämäärällä Rakas Äitini eli elämänsä viimeiset hetket. Äiti kuoli haimasyöpään taisteltuaan reilun vuoden. Äiti kuoli kotona. Omassa sängyssä. Äiti oli 50-vuotias.
Äitini oli ihmeellinen nainen. Toivoisin itse olevani yhtä kärsivällinen, ystävällinen, iloinen ja auttavainen lähimmäisiäni kohtaan. Äitini oli epäitsekäs, ajatteli kolmen lapsensa etua ennen omaansa. Äiti osasi leipoa ja tehdä ruokaa, maailman parasta.
Minun on edelleen vaikea keksiä äidistä mitään huonoja puolia. Edes teini-iässä en muista meidän riidelleen. Äiti jaksoi aina kuunnella ja kannustaa, oli läsnä. Ei äiti pyhimys ollut, mutta minun silmissäni täydellinen esikuva.
Ääneen sanottuna yhdeksän vuotta kuulostaa pitkältä ajalta. Mutta KAIKKI on edelleen tuoreessa muistissa ja ikävä saa vieläkin kyyneleet silmiin. Erityisesti viime vuosina olen kaivannut äitiä. Omien lasten syntymän myötä oman äidin neuvot ja ohjeet olisivat olleet kalliita.
Äitini oli ihmeellinen nainen. Toivoisin itse olevani yhtä kärsivällinen, ystävällinen, iloinen ja auttavainen lähimmäisiäni kohtaan. Äitini oli epäitsekäs, ajatteli kolmen lapsensa etua ennen omaansa. Äiti osasi leipoa ja tehdä ruokaa, maailman parasta.
Minun on edelleen vaikea keksiä äidistä mitään huonoja puolia. Edes teini-iässä en muista meidän riidelleen. Äiti jaksoi aina kuunnella ja kannustaa, oli läsnä. Ei äiti pyhimys ollut, mutta minun silmissäni täydellinen esikuva.
Ääneen sanottuna yhdeksän vuotta kuulostaa pitkältä ajalta. Mutta KAIKKI on edelleen tuoreessa muistissa ja ikävä saa vieläkin kyyneleet silmiin. Erityisesti viime vuosina olen kaivannut äitiä. Omien lasten syntymän myötä oman äidin neuvot ja ohjeet olisivat olleet kalliita.
Olen kiitollinen niistä vuosista jotka äidin kanssa sain viettää.
Jokainen päivä on lahja.
Jokainen päivä on lahja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti