Tuikitärkeää

Juhannus oli ja meni. Se vietettiin (pe-la) Iso Kirjassa Keuruulla ja oli ihanaa tavata sukulaisia ja ystäviä kauniissa säässä! Lapsille molempina päivinä toistuneet ajomatkat ja pitkät päivät vain taisivat olla aika stressaavia ja unirytmit ovat edelleen sekaisin. Tasoittunevat aikanaan... Enkä valita että esikoinen nukkuu aamulla kymmeneen ja nuorempikin vähän yli ysiin! ;)) Tietysti illat sitten venyvät samassa suhteessa, eli ns. omaa aikaa jää aika vähän.

Meidän neitokaiset nukkuvat tänään ensimmäistä yötään samassa huoneessa! Ja hienosti on mennyt ainakin tähän saakka (kun yhteistä unta on takana n.tunti!). =) Toivotaan että 4veen yölliset matkat meidän sänkyyn nyt ainakin vähenevät kun pikkusisko on turvana.

Mutta jottei tärkein unohtuisi - päivän dilemma on seuraava: millaisen reuna/helmalakanan ostan meille? 100%:sta puuvillaa, vai sellaisen jossa puolet on polyesteria...vai kenties täysin pellavaisen? TODELLA tärkeä ja maailmoja mullistava päätös siis edessä! Auttakaa kaveria hädässä! ;) Päiväpeittona on Ikean Mysa Rönn 4 valkoinen täkki, joka piti eilen käydä hommaamassa pitkän mietinnän jälkeen. Ja päätöstä vauhditti niinkin ikävä tapaus, että itsepalvelupesulassa pesty edellinen päiväpeitto repesi reunoistaan käyttökelvottomaksi! :/

Ilmat ovat viime päivinä olleet upeita ja jatkunevat tällaisina ainakin huomisen. Ihanaa! Rannalle suunnataan tytsyjen kanssa heti huomenissa. Eväät mukaan ja polskimaan. Nautitaan helteistä!

Isomummon aarteita

Mieheni mummon talo on laitettu myyntiin. Rintamamiestalo, joka tarvitsee kunnon peruskorjauksen, mutta joka on täynnä hienoja aarteita! Itse en näitä kuvia ole napsinut, vaan mieheni vanhemmat. Aikomuksena on laittaa osa huonekaluista ja wanhoista tavaroista myyntiin, osa tietysti säilytetään muistona ja jaetaan sukulaisten kesken.

Ylläoleva pöytä vei sydämeni ensi näkemältä. Siihen kuuluu jatko-kappale keskelle. Ajan patinaa ja sopisi meille niin hyvin! Katsotaan saanko tuon ukkoseni puhuttua ympäri...vielä ainakaan ei ole ajatuksesta innostunut riittävästi. ;)

Tämä heppa säilytetään varmasti suvun sisällä. Sillä olisi taatusti monta tarinaa kerrottavanaan ja moni sillä ratsastanut taitaa olla jo yli keski-iän!

Väri ei ehkä ihan suosikki, mutta pinnatuoleista kyllä tykkään!

Jospa meillä vain olisi isompi koti, tämä astiakaappi muuttaisi meille välittömästi!!!

Sympaattinen pieni lääkekaappi - wanhus sekin!

Odotan pääseväni kesän aikana penkomaan isomummolan kaappeja ja kätköjä omakätisesti. Uskon, että siellä on vielä paljon muutakin löydettävää!

Tämä viikonloppu ei omalta osaltani ole mennyt ihan putkeen. Lauantain aloitin vessassa. Mahatautia ilmeisesti, samaa jota esikoinen poti alkuviikolla. Viime yönä heräilin jatkuvasti vatsakramppeihin ja samat kivut ovat jatkuneet tänään koko päivän. Särkylääkkeen tajusin ottaa vasta alkuillasta ja se onneksi helpotti oloa. Toivon että tämä tauti on nyt voiton puolella, eikä ole tarttunut meidän muulle väelle! Tyttöjen yskiminenkin kun on viime ajat herätellyt ihan kiitettävästi. :/

Juhannusta odotellessa...sääennusteet lupailevat ainakin tällä hetkellä hyvää!!

Tuunaillen

Häälahjaksi aikanaan saatu "kapiokirstu" kuultosinisenä on jo pitkään ärsyttänyt värisilmääni. Silloin joskus sininen kuului lemppariväreihini, muttei enää. Maalausprojekti kesti tovin ja maalikerroksia kertyi kaikkiaan muistaakseni 4-5. Maalasin pääosin ns. patteritelalla, jolla maalikerroksesta ei tule paksu, mutta tasainen. Mitään ammattimaalarin työtähän minun aikaansaannokseni ei ole, mutta kelpaa omaan käyttöön. ;)

Ennen

Jälkeen

Työn alla on myös vanha Askon jakkara, jonka jalat olen jo maalannut valkoisiksi, mutta joka odottaa vielä uutta pehmustetta ja verhoilua. Vain sopiva kangas pitäisi löytää...

Meillä podetaan kesäflunssaa; kaikki muut paitsi minä. Nuorempi neideistä on ollut nuhassa jo yli kaksi viikkoa ja eilen illalla se paheni taas. Reppana nukkui huonosti ja oli ihan tukossa. Esikoisen hain eilen kerhosta ja kerhotäti kertoi tytön valitelleen pääkipua. Oksennus tuli kerhon naulakoille. Mahatautia tuskin kuitenkaan oli, koska toista kertaa oksennusta ei enää ole tullut. Kuume vain nousi, joten pääkivusta taisi pahoinvointi johtua. Toivottavasti tämä ei ole enne migreenitaipuvaisuudesta... :/

Itsetehty kebab

Koska tämä elämä on viime kuukaudet pyörinyt aikalailla laihdutuksen parissa, tuntuu että myös ajatukset pyörivät kokoajan ruoan ja kaloreiden ympärillä. ;) Nyt yhdistelmäkuurilla, kun syön proteiinia 2x100g/pvä olen yrittänyt keksiä muutakin purtavaa kuin tonnikalaa, katkarapuja ja broileria - niitä tuli syötyä vähän liikaakin jossain vaiheessa!

Mukavaa vaihtelua arkeen toi tänään itsetehty kebab. Eilen sen väsäsin ja yön jääkaapissa vetäydyttyään se olikin tosi hyvää. Suosittelen testaamaan! Tietää varmasti mitä kebab sisältää kun sen itse tekee. Eikä ole todellakaan vaikeaa. Monitoimikone helpottaa hommaa aikalailla, mutta tavallisella sähkövatkaimella (niillä vahvemmilla koukerovatkaimilla) jauhelihan sekoittaminen onnistuu myös ihan hyvin.

Kebab

800g jauhelihaa
3rkl pihvimaustetta
2tl paprikajauhetta
2tl aromisuolaa

Sekoita jauheliha ja mausteet monitoimikoneessa/sähkövatkaimella kulhossa kokoajan sekoittaen n.10min. Muovaa kostein käsin massasta pötkö ja laita se kaksinkertaisen alumiinifolion sisään tiiviiksi paketiksi. Laita 100-asteiseen uuniin 3-4 tunniksi. Ota uunista ja anna vetäytyä rauhassa avaamatta foliota. Parhaiten kebab vetäytyy ja tiivistyy jääkaapissa yön yli levättyään ja terävällä puukolla siitä saa vuoltua ohuita siivuja. (Ennen jääkaappiin siirtoa kannattaa kuitenkin kaataa folion sisälle kertynyt neste pois!)

Tänään nälkä ehti äityä niin kovaksi ennen ruoka-aikaa etten paljon salaatin väsäämiseen jaksanut panostaa. Kebabin seurana söin raejuustoa ja eihän kebab maistuisi miltään ilman aitoa oikeaa Korv Göranin kastiketta, aitoa KeskipohOjalaista sellaista! ;)) Kebabin voi siis syödä myös ilman niitä rasvassa lilluvia ranskalaisia! Miehen eväsrasiaan kebabin seuraksi keitin riisiä.

Maukasta keskiviikkoa kaikille teille!

28 voipakettia kevyempi

Seitsemän viikkoa sitten sen päätin: näistä läskeistä pitää päästä eroon! Eräs tuttavani oli pudottanut painoaan Cambridge-kuurilla reilut 20 kiloa ja se herätti kiinnostukseni. Tutkin asiaa pitkään netistä ja sitten päätin mennä tapaamaan konsulttia. Enkä ole katunut!

Olin aluksi kolme viikkoa ns. puhtaalla kuurilla, jossa juodaan kolme pussikeittoa/pirtelöä päivässä ja lisäksi vähintään kolme litraa vettä. Sen jälkeen siirryin yhdistelmäkuurille, jossa pussien lisäksi saa syödä yhden aterian, joka sisältää 100g proteiinia ja lisäksi kasviksia/vihanneksia. Yhdistelmäkuurilla saa myös pussien tilalla nautiskella kuvassakin näkyvistä patukoista, jotka ovat oikeasti hyviä!

Kokemuksia minulla ei muista vastaavista kuureista ole, mutta olen kuullut että esim. Nutrilett-tuotteet maistuvat pahoilta. Cambridgesta varmasti jokainen löytää oman lempparimakunsa! Minun suosikkini on minttusuklaa-kaakao.

Seitsemän viikkoa siis takana ja 14kg pudotettuna. Ensimmäisen tavoitepainon saavutin helposti, toiseen tavoitteeseen on matkaa vielä muutama kilo ja sitten alkaa tasapainottelu ja uuden elämän harjoittelu. En todellakaan tuulettele voittajana vielä, vaikka toki olen enemmän kuin tyytyväinen tuloksiin! Kaikista haastavinta on pitää kilot poissa ja hallita saavutettu paino. Mutta tämä ei ollut kohdallani vain kuuri - tämä oli elämänmuutos. Herkutella saan jatkossakin, mutta hallitusti ja harvemmin.

Monien mielestä Cambridgen kaltaiset kuurit ovat täyttä huuhaata ja se mielipide heille sallittakoon. Tunnen kuitenkin itseni ja tiedän ettei hidas painon pudottaminen sovi minulle. Haluan nähdä tuloksia nopeammin. Ja kuurin aikana olen tajunnut monta asiaa ruuasta ja liikunnasta ihan uudella tavalla. Nälkää ei ole tarvinnut nähdä ja energiaa on vaikka muille jakaa! ;) Ja vanhat vaatteet roikkuvat päällä. Vielä kun saisi lottovoiton, niin lähtisin shoppailemaan oikein urakalla uusia kuteita!

Ostin uusimman Painonvartijat-lehden pari päivää sitten kansikuvan perusteella. Kannessa sattui olemaan vanha lapsuusajan tuttuni, 43kg kevyempänä! Painonvartijoita olen kerran kokeillut ja sen opit tulevat varmasti olemaan apuna jatkossa painonhallinnassa. Aluksi kuitenkin aloittelen vähähiilihydraattisella ruokavaliolla. Tällä hetkellä syön siis kaksi normaalia ateriaa (100g proteiinia ja kasviksia/vihanneksia) ja kaksi Cambridge-ateriaa päivässä.

Jos kiinnostuksesi heräsi, tutustu Cambridge-kuurin virallisiin sivuihin. Voin suositella! ;)

Ikkunat kiiltelee!

Sorruin tällä viikolla ja ostin jo pitkään harkinnassa olleen ikkunanpesu-apurin. Mutta ei ollut turhake! Nyt ikkunoiden pesukin on mukavaa hommaa! Ja koska kyseessä on KONE, myös mies voi innostua asiasta. ;) Täyttä kymppiä en masiinalle anna, mutta ehkä 9+.

Aamutuimaan jo pesu-urakan aloitin, mutta se keskeytyi "pieneen" shoppailu- ja leffailureissuun keskustaan. Nyt siis jatkamaan urakka loppuun! Ulkona on niin kova tuuli, ettei ollenkaan haittaa olla sisällä puunaamassa laseja (ulkoa kun ehdin ruudut pestä jo pari päivää sitten).

Onnea vaan jokaiselle ylioppilaalle ja ammattiin valmistuneelle, sekä tietysti jokaiselle kesälomansa aloittaneelle! Meille ei tänä keväänä osunut yksiäkään sukulaisen/tuttavan juhlia, mutta en sitä hirveästi harmittele... :)

Maailman parhaat viipalepikkuleivät

En jaksa muistaa olenko laittanut tätä keksireseptiä aiemmin tänne, mutta kertaushan ei koskaan ole pahasta. ;) Näitä herkkuja on tullut vuosien saatossa leivottua omiin, ja pyynnöstä myös muiden juhliin ja illanistujaisiin - eli muidenkin mielestä ovat hyviä! Kannattaa siis kokeilla, kun aihetta juhlaan ilmenee...ja miksei näillä arkeaankin saa juhlistaa!

Tällä kertaa iso rasiallinen näitä matkaa miehen ja tyttöjen mukana kohti anoppilaa. Tämä mamma saa siis viettää KOKO viikonlopun laatuaikaa itsensä kanssa - hiljaisuutta, saunomista, perennojen istuttamista, ikkunan pesua, siivoamista keskeytyksettä, leffaa...riittävätköhän tunnit kaiken sen toteuttamiseen jota pienessä mielessäni olen kaavaillut? ;)

Maailman parhaat viipalepikkuleivät

200g huoneenlämpöistä voita
2,5 dl sokeria

-vatkataan vaaleaksi

1 munan keltuainen

-lisätään ja vatkataan

2 rkl siirappia

-lisätään ja taas vatkataan

3 tl vaniljasokeria
n.5 dl vehnäjauhoja
2 tl soodaa

-sekoitetaan yhteen ja lisätään taikinaan. Vatkataan jälleen. ;)

Hieman muruinen taikina painellaan kulhossa tiiviimmäksi ja kipataan jauhotetulle pöydälle. Muovataan iso tanko, joka jaetaan kahdeksaan yhtä suureen osaan. Jokaisesta osasta muovataan leivinpaperille tanko, joka taputellaan kevyesti matalahkoksi (kuva alla). Yhdelle pellille ei kannata laittaa kolmea tankoa enempää, koska ne leviävät uunissa.

Paistetaan 200 asteessa kauniin ruskeiksi. Oma vinkkini on, että kun taikinatankojen keskiosakin laskeutuu, on aika ottaa pelti uunista. Anna tankojen jäähtyä hetki ja viipaloi ne sitten terävällä veitsellä kapeiksi kekseiksi. Omasta mielestäni nämä pikkuleivät säilyvät parhaimpina peltisessä rasiassa.

Kiviä ja hiekkaa

Viime sunnuntaina alkoi projekti, joka jatkuu huomenna kun saadaan lastenhoitoapua. Kivet loppuivat kesken, joten niitä oli tilattava lisää! Projektin nimi on siis "etupihan rinne kuntoon". Aika helppoa ja nopeaa homma on ollut, koska itse ainakin luulin kivien asetteluun menevän monta viikkoa. ;) Isoja kun ovat, tulee nopeasti valmiin näköistä.

Suodatinkangas paistaa kivien välistä ja sinne on tarkoitus laittaa hiekan ja sementin sekoitusta, joka kastuessaan sitten jähmettynee. Murikat ovat kyllä sitä kokoluokkaa, että aikamoinen myrsky saa tulla että liikkeelle lähtevät, mutta parempi tehdä työ kunnolla alusta loppuun. Ja kuulemma, jos/kun kivien väliin ajan saatossa tippuu lehtiä yms. saavat rikkaruohot niistäkin hyvän kasvualustan. Siksi siis hiekka-sementti rakoihin, jotta kitkemisiltä tulevaisuudessa vältytään.

Tuijien väliin on tarkoitus istuttaa pikkutalviota (en valitettavasti löytänyt kuin sinisenä, mutta menköön). Perennaistutus, joka jo kuvissa näkyy, on punertavaa patjarikkoa. Samaa perennaa tulee rinteeseen myös valkoisena ja valkoista on maksaruohokin, jota aion johonkin kohtaan tunkea. Ja kolme pensasta ylhäällä ovat vaaleanpunaista pensashanhikkia.

Laittelen lisää kuvia kunhan saadaan kokonaan valmista. Mutta ihan kivaa tämä "puutarhailu" onkin! Eikä ollenkaan NIIN vaikeaa kuin olen kuvitellut. ;)

Nyt vielä ulos nauttimaan ilta-auringosta! Vaikka on tuolla pihalla oltu taas koko päivä...

PS. Tättähäärä...et saakaan noita vuorenkilpiä! Päädyttiin säilyttämään ne kaikki, koska muuten rinteeseen olisi tullut vähän liiankin paljon kiveä. Sorry...=/